Tuli humisee peltikuorisessa pönttöuunissa. Kissa nukkuu sylissäni. Ulkona on pakkasta, puut ovat kuurassa. Kuppi kahvia käden ulottuvilla. Laitoin jo pyykkikoneen pyörimään. Tämän päivän suunnitelmana on laittaa lihapata hautumaan uuniin ja käydä naapurikunnan isommassa kaupassa katsomassa lapsille vaatetta. Isommalle toppahousut, talvitakin ostin jo kevään alennusmyynnistä. Pienemmälle katson välikausivaatteita alennusmyynnistä kevättä varten. Molemmille olin ostanut uudet talvikengät kevään alennusmyynnistä. Olin jo unohtanut ne, mutta onneksi huomasin ennenkuin ostin uudet.
Arjessa on jatkuvuuden tuntu. Päivät seuraavat toisiaan, talvi seuraa syksyä. Pyykit pestään ja laitetaan kuivumaan. Lapset kasvavat ja vaatteet käyvät pieniksi. Vaikka minä pysyisin paikallani, kaikki muuttuu. Lapset ovat tänä viikonloppuna isällään ja minulla on vähän ikävä. En tänään innostu omasta ajasta, haluaisin lasten metelin tänne. Vaikka en sitä sitten aina jaksakaan. Ehkä vain pitäisi lähteä liikkeelle? Nauttia hiljaisesta päivästä? Ottaa itselle arkeen voimia kiireettömästä vapaudesta? Nyt kuuntelen vielä hetken tulen huminaa.