torstai 3. heinäkuuta 2014

Muotoutumista perheeksi

Uuden suhteen luominen ja sen tiivistäminen on mielenkiintoista. Parisuhteen muuttuminen perheeksi se vasta mielenkiintoista onkin. Minä, lapset ja kissa omana pakettina ja J omanaan. Kummallakin omat kodit ja omat tavat. Ja kohta kaikki yhtenä pakettina. Tilanteen muovautuminen stressaa osapuolia aika lailla. Välillä mietin, että onko kyse vain alkuvaiheen hioutumattomuudesta, kuten J vakuuttaa, vai olemmeko tekemässä virheen?

Me aikuiset reagoimme kumpikin tavallamme. Minä olen hirvittävän epävarma, itkeskelen, haen syliä, kainaloa, turvaa ja vakuutteluja, että kaikki käy hyvin. J hakee yksinoloa, vetäytymistä entiseen, on puhumaton ja juro. Välillä palaamme vaaleanpunaiseen ja laitamme yhteistä kotia, välillä riitelemme. Lapset haluavat toisina päivinä pysyä ehdottomasti vanhassa kodissa ja välillä ovat sitä mieltä, että ehdottomasti uudessa on kivempaa. Lasten sängyt ja melkoinen osa leluista on jo uudessa kodissa, joten lasten näkökulmasta on enemmän muutettu uuteen kuin ollaan vanhassa. Minulla on kai mieli vanhassa vielä enemmän?

Tänään olemme eri kodeissa. J omassaan ja minä lasten kanssa omassani. Saimme riidankin aikaan, joskaan siksi ei eri paikoissa alunperin oltu. J kai haluaa pitää rauhansa ja riitelee, että emme tulisi. Minä riitelen, että J sanoisi kaiken järjestyvän. Joskaan hän ei sano vielä, koska mököttää. Lapsille sanoin siivoavani ja että siitä syystä ei tänään mennä. Ehkä huomenna on taas vaaleanpunaisten aika?