Huomenna pitäisi ehkä kohdata ex. Meillä on lastenvalvojalle aika elatusten ja tapaamisten sopimista varten. Saa nähdä, että tuleeko. Exällä oli viime viikolla herne nenässä, kun haastemies oli soittanut. Soitti sitten minullekin, niin lopulta tiesin, että mitä mitä ex herneilee. Tuomari olikin nimittäin tullut siihen tulokseen, että ei päätäkään hakemaani yksinhuoltajuutta pelkistä papereista, vaan asia oikein käsitellään istunnossa. Oli sitten liittänyt siihen ne tapaamisetkin. Jos saadaan huomenna jotain sovittua, niin onko istunto tarpeeton? En tiedä.
Ensin hermostuin pelkästä ajatuksesta, että tapaamisia käsitellään istunnossa. Että mitä joku tuomari on asiasta tietävinään?! Mutta sitten rauhoituin. Että lasten parasta kai siellä ajatellaan. Ei ex voi päättää, että hänellä ei ole enää lapsia. Enkä minä voi päättää, että lapsilla ei ole isää. Ei vaikka haluaisinkin. Lapsilla on oikeus isäänsä. Tietysti eri asia on, jos ex päättää jättää käyttämättä isänoikeutensa. Velvollisuuksistahan hän ei koskaan ole piitannut. Istunto on vielä ennen joulua. Sitä en tiedä, että tuleeko päätös samalla, vai pitääkö sitä vielä odottaa.
Exän kohtaaminen ei tunnu kivalta. En millään haluaisi nähdä häntä ollenkaan. Minun puolestani olkoot missä on. Mutta siis ehkä hän tulee. Ehkä sovimme jotain. Lapsista hän ei kysynyt mitään, kun olimme yhteydessä viime viikolla. Saa nähdä kysyykö huomenna kuulumisia, jos nyt sattuu tulemaan. Palaan asiaan