Isänpäivä saatiin ohi. Ukki (isänisä) vastaanotti lahjat ja söi kakkua. Ei sen niin väliä, vaikka pienet kätöset olivat kirjoittaneet korttiin "isi". Pienempi sanoi aamulla päiväkotiin mennessä, että iskä on kuollut. Sanoin, että ei ole. Pienempi vaan tuumasi, että on se. Kai se on niin kovin vaikea hyväksyä, että isää ei vaan kiinnosta. Ei vaan kiinnosta.
Minulle itselleni kuuluu hyvää. Olen nyt jaksanut paremmin. Hymyillyt. Ollut tyyni ja lempeä. Iloinen ja reipas. Saanut ideoita ja ollut luova. Kissallekin kuuluu hyvää, on saanut hiiriä kiinni ja tullut sillä lailla isoksi. Pitää meidän kodin hiiristä ojennuksessa, on tärkeä. Jotenkin nyt taas on seesteisyys vallalla. Hyvä näin.