Edelliseen postaukseen kommentoitiin saavutetusta elämänlaadusta. Ja totta tosiaan: elämänlaatu on nyt parantunut niin huimasti! Tottakai on välillä väsynyt ja kireä, mutta perusvire elämässä on tyyni, lempeä, iloinen, onnellinen, seesteinen, kaunis, omannäköinen. Elämä on minun käsissäsi. Minä teen omilla valinnoillani asioita, joista tulee hyvä mieli.
Lyhennetty työaika oli hyvä idea. Elämänrytmi on rauhallisempi, jää enemmän aikaa lapsille ja kotitöille. Ei ole niin kiire. Miehen poistuminen oli tietysti hyvä idea. Elämä on rauhallisempaa, ennalta arvattavampaa, turvallisempaa ja vaikka luulisi, että kotitöitä on yksin enemmän, niin tosiasia on, että niitä on vähemmän. Ruokaa kuluu vähemmän, pyykkiä, tiskiä ja sotkua tulee huomattavasti vähemmän, kotitöistä ei tarvitse riidellä.
Lapset varmaan kaipaavat isäänsä. Molemmilla on ollut jonkun verran ongelmia käytöksensä kanssa tänä syksynä. Luulisin, että paha olo purskahtelee.Nyt näyttäisi olevan heilläkin seesteisempää. Pienemmällä oli isänpäivän molemmin puolin kovasti vaikeaa, mutta nyt taas paremmin.
Todellakin toivoisin, että exmies pysyy elämästämme pois. Kokonaan.