keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kelpaan näin

Miten syvässä vanhat tavat ovatkaan! Kaikessa! Vaikka olisi tiedostanut, että missä menee vikaan ja vaikka kuinka olisi päättänyt toimia toisin, niin siltikin huomaa olevansa kiinni vanhassa. Uudelleen ja uudelleen.

Bonusmiehen kanssa on tultu tulokseen suhteen jatkosta. Jatketaan niinkuin ennenkin. Tulos ei yllätä yhtään. Bonusmies ei saa aikaiseksi muuta, vaikka ehkä haluaisikin ja minä olen tyytyväinen ja onnellinen siitä, että bonusmies varmistaa taas. Minulla ei ole kiire mihinkään. Ei tarvitse etsiä jotain puuttuvaa puoliskoa. Minulla on nyt taas bonusmies. Jonka kanssa siis ei ole seksiä, eikä mitään muutakaan sellaista. On taas ne lukemattomat viestit, on joku jolle kiukutella, on joku jolta kysyä neuvoa ja joku jonka kanssa jakaa ilot. Joku jolle toivottaa huomenta ja pohtia, että mitä ostaisi kaupasta. Bonusmies on varmaan paras ystäväni. Tietenkin elättelen yhä toiveita, että hän joskus haluaisi jotakin enemmän, mutta voi olla, että ei. Ehkä otamme vanhainkotiin vierekkäiset huoneet?

Olen päättänyt, että tällä kertaa en pahoita mieltäni siitä, että hän ei ole rakastunut minuun. Tiedän sen ja olen tietoisesti valinnut tämän tien. Ja sitten kuitenkin pahoitan, kun hän ei suhtaudu minuun kuin rakastajaan. Ei riennä apuun kuin ritari. Herran tähden, ei tietenkään. Antaa minun hoitaa omat soppani, niinkuin aina. Kuuntelee kyllä.

Tämä ratkaisu antaa mielelleni tilaa toipua. Saan olla oma itseni ja kelpaan näin.