Lapset olivat eilen ihan mahdottoman villejä. Sitten isompi nuupahti, nukkui päiväunet, oli kuumeessa ja oksensi. Tänään on ollut vähän lämpöä, mutta muutoin aika pirteä meininki. Päiväunet kyllä maistuivat, että ei ihan priima kuitenkaan. Näyttäisi näin iltaa kohti vähän lämpö nousevan. Huominen pitää varmaan jäädä kotiin. Ja kun asutaan täällä maalla, niin se tarkoittaa, että kaikki jäävät kotiin. Myös pienempi, jolla olisi ollut retkipäivä päiväkodissa. Toivottavasti ei muista koko juttua.
Mietin niitä villejä komentaessani ja sitten myöhemmin sitä oksennusta siivotessani, että kyllähän tämän kestää, kun lapset on omia. Että kuinka uusioperheissä tsemppaannutaan komentamaan sen toisen villejä lapsia? Kuinka tsemppaannutaan siivoamaan sen toisen lapsen oksennuksia? Että miten oikein uusioperheissä osataan toimia perheenä? Vai tuleeko se luonnostaan? Ja jos uusioperheen uusi jäsen on alkujaan lapseton, niin kuinka ihmeessä joku semmoinen voisi selvitä lapsiperheen yllättäen mukanaan tuomasta shokista? Kuinka voisi kiintyä kokonaiseen perheeseen, jossa on jonkun muun siittämät lapset?