Luin yksi ilta Henry Laasasen ajatuksia pariutumisesta. En viitsi linkittää. Jotka ovat lukeneet, niin tietävät. Loput uteliaat voivat googlailla. Vaikka Laasasen monet ajatukset ovat mielestäni perin outoja ja vanhentuneita, niin jäin miettimään kuitenkin hänen teoriaansa vahvoista naisista. Vahvat naiset hänen mukaansa tarvitsisivat ja hiljaa mielessään kaipaisivat vahvempaa miestä. Alfaurokset kuitenkin ovat kiinnostuneita heikkoutta osoittavista kauniista naisista, joiden rinnalla alfauros näyttää entistä paremmalta. Vahvat naiset siis käytännön syistä ottavat rauhallisen, sopuisan miehen. Mies alkaa ehkä jossakin vaiheessa ärsyttää olemalla liian nössö, mutta homma saattaa toimiakin. Mies siis ei yritä vastustaa vahvaa naista, vaan antaa naisen olla omanlaisensa.
Rinnastan itseni vahvoihin naisiin. Laasasen mukaan nämä naiset ovat olevinaan riittäviä itsekseen, eivät keksi miehelle käyttöä. Ehkä jopa halveksivat miehiä? Täytyy kyllä sanoa, että arkisissa askareissa ei miehelle juuri pakkotarvetta ole. Kivahan se olisi, että joku tekisi raskaat työt ja hoitaisi auton huollot, mutta osaan ne itsekin. Pariutumismarkkinoilla en taida olla kuumaa kamaa alfauroksille. Joten jos vielä miestä haluan, jää vaihtoehdoksi sopuisa nössö. Vaan haluanko sellaista?
Laasasen mukaan vahvan naisen pitää olla heikko saadakseen miehen. Pitää olla kuin ei osaisikaan. Pitää olla olevinaan pikkuisen tyhmä, jotta mies voi olla viisaampi. Pitää tyytyä rooliinsa miehen palvelijana. Siinäkö ratkaisu? Miten tämäkään ei kuulosta hyvälle? Ei kai muuta voi olla kuin mitä on?
Yksi vaihtoehto olisi parantaa markkina-arvoaan alfaurosmarkkinoilla. Pitäisi pudottaa painoa, kuntoilla, kaunistautua, ostaa uusia vaatteita. Olla haluttavampi. Jotenkin ei tämäkään ole minua. Virttynyt villapaita ja kumpparit jos ei kelpaa, niin ei voi mitään. Sitähän se maalaisen arki on. Painoahan olisi hyvä pudottaa muutenkin, eikä kuntoilukaan pahaa tekisi, mutta että miestä varten? Eikö ennemmin itseään? Taitaa olla nykymaailman pariutuminen niin monimutkaista, että ehkä sitä on syytä vain todeta, että ohi on.